Ei riittäneet hatut perheessä, joten Kuopukselle piti vielä yksi tehdä. Malli kulmakarvojeni takaa, periaatteella "keep it simple" ja hyvä tuli. Lanka on jonkunkesäistä euron kerä rohmuttua Suvia.
Ostoskasseja aina tarvitaan. Tosin tämä on vähän kiikunkaakun, että voiko täällä näyttää, kun pohja on kuitenkin neulottu. Mutta suurin osa on virkattua... Tämä on muutenkin historiallinen kassi; pätkähdin joskus ostamaan Lidlistä sitä Colorado-lankaa 1,2 kg, ja olen tuikeasti sitä yritäänyt kuluttaa vähän ja vaikka mihin. Tässä ovat viimeiset. Amen.
Yksi aurinkoinen pikkuliina tuli virkattua, Kotiväestä. Tää on kyllä enemmän pääsiäisvirkkausta, mutta hyvähän sitä on olla etuajassa, eiks nih?
Näitä pesulappusia virkkasin uimarannalla, kun aurinko viime lauantaina hellästi ja hereästi paistoi. Kirvoittivat parilta herrahenkilöltä kysymyksia sukkien neulomisesta. Oe ja voe, monenlaista sitä maailmaan mahtuu. Kuopus saa nämä käyttöönsä.
Virkkasin myös elämäni ensimmäisen palaliinan. Lankaa vain oli vähänlaisesti, joten palojen määrä jäi neljään. Vanhempaa Kotiväkeä on tämä liina, joka päätynee jonnekin muualle kuin omaan huusholliini. Kukat ja väri toivat mieleeni sireenipensaan, joten ristin tämän syreeniliinaksi.
Semmottista sitten oli heinäkuun loppupuolen virkkaussaalis. Pikku hiljaa täytyy tässä taas kaiketi haudata puuvillalankoja lankalaatikoissa syvemmälle ja tarttua taas villaan. Mutta ei ihan vielä kuitenkaan!
Koti-aiheissa YllätysVaihto-paketissa lähetin tämmöisen pikkuliinan Peikkotytölle. Malli on Lehmuksenkukka, mutta tiedot suunnittelijasta ovat vuosien saatossa arkistoistani kadonneet.
