Kukko ja kana syntyivät Möhönasun blogin ohjeella. Kiitoksia vaan kivasta ohjeesta. “Koristeluissa” oli pakko säveltää vähän itse, kun en saanut aikaiseksi nättiä helttaa leuan alle. Lankana oli ikivanha (80-luvulta) akryylilanka Sofil Mimosa, jonka viimeisetkin jämät (no joo, turkoosia on vielä) sain nyt käytettyä näihin ystäviin. Pyrstösulkia komistaa viime kesäinen arpajaisvoittolankani Pelagialta. Heltat ja suut on sitten tehty jollain vanhoilla virkkauslankojen jämillä.
Tipu on vartaloltaan mallia Novita Kesä 2007 mutta tämän käyttämäni vähän löperön langan johdosta sillä on selviä vaikeuksia pysyä pystyssä – ehkä munan hautominen pääsiäisenä auttaisi.Näitä kavereita saattaa syntyä vielä lisääkin, jahka saan täydennettyä nyt tyhjyyttään ammottavaa keltaisen langan varastoani.
4 kommenttia:
Voi kun kivannäköisiä. Sofil mimosa kuulostaa tutulta, pitääpä penkoa varastoja. Saattaa löytyä vielä.
Hieno aloitus tempaukselle. Omat virkkaukset on vielä kesken. Noita samaisia tipuja suunnittelin itsekkin tekeväni.
Oletpa ollut nopea.Kivat kanaset.-Itsekin eilen selailin Möhönasun sivuja...
Todella söpöjä kanoja..varsinkin tuo suu :)
Lähetä kommentti