Sateenkaarimekon koristukset

Tein jämälangoista neulemekon, ja kun siihen vähän virkkaustakin tuli, reunukset ja koristekukat, niin laitetaanpa vähän lähikuvaa siitä:

Eiköhän tämä sujahda siihen Teemasanaan, tämäkin? Jos vaikka sitä valoa :). Koko mekon voit nähdä blogissani.

Viimeistä nostalgiaa

Jämäkuu päättyy minun osaltani näihin töihin, jotka sopivat kenties mukaan myös Virkkausringin teemasanatempaukseen. Minulle varsinkin tällaiset virkatut pitsit ovat nostalgiaa puhtaimmillaan... Pikkuliinoista aloitin virkkausintoiluni, ja vaikka tämä ei ehkä ole perinteisin pikkuliina, niin onko oikeastaan perinteisempää mallia kuin ananaskuvio?

Minulla on ollut vajaa kerä terrakotan väristä Kotiväkeä jo kymmenen vuotta, odottamassa aikaa, jolloin jaksaisin ryhtyä virkkaamaan olohuoneen ikkunaan koristekappaa. Nyt oli sitten viimeinkin sen aika. Omalla tavallaan nostalgiaa tämäkin. Ja päästää edelleen valon huoneeseen, vaikka verho onkin.

Hyvää virkkauskesää!

Jotain valmista sentään

Tämä teemasanatempaus meinasi mennä ihan ohi. Tässä jo äitienpäiväksi valmistunut tuolin suojus. Virkkasin tuttuja isoäidinneliöitä 7 veljeksestä.

Vielä kolme myssyä tuomaan valoa

Virkkausringin Teemasana-kausi on päättymässä, mutta vieläpä ehdin tuoda kolme myssyä. Marihan se keksi sytomyssyille tämän teemasanonnan "Valoa sairauden keskelle". Sitä valoahan me Seijasiskon kanssa toivoimme myssyjen tuovan edes hiukkasen syöpäsairaiden elämään. Ja toivomme yhä edelleen, kun näitä pikku hiljaa yhäkin väsäämme. Nostalgiseksi myssyily muuttuu varmaan ainakin meidän kohdalla, kunhan sitten joskus tosi vanhoina mummoina myssykampanjaamme muistelemme.

Tämä sinivalkoinen myssy sopinee myös kesään ja merellisyyteenkin väriensä puolesta. Sen virkkasin Modasta 3/2010 ohjeen n:o 44 virkattu myssy mukaan. Lankana Mandarin Petit sini-valko-ruskea ja reunassa siniharmaata Kokon-lankaa. Kaunis kuvio ei pääse oikeuksiinsa kirjavalla langalla virkattuna...

...siksipä piti tehdä pian toinen yksivärisestä langasta. Eikö näytäkin paljon kivemmalta! Tässä lankana Tennesee, jota virkkasin hiukan paksummalla koukulla (3.5 mm) kuin edellistä.

MammaMyyn Minttu-myssyä muistelin, kun tätä tein. Olin mökillä eikä minulla ollut kyseistä ohjetta mukana. Aika hyvin muistin, ei mielestäni oleellista eroa. Tässäkin lankana Tennesee ja koukku 3.5 mmm.

Tämän enempää en ehdi Teemasanan merkeissä virkkaamaan. Yksi virkkuu jää kesken, mutta sitä en ehdi saada valmiiksi ennen kuun vaihdetta, vaikka kuinka yrittäisin.

Vielä yksi pikku lyhty

Teeman viimeisiä päiviä viedään, joten intouduin virkkaamaan vielä yhden pikkulyhdyn luonnonvalkoisesta langasta. Laitoin lyhdyn suuhun juuttilankaa, jonka miellän merihenkiseksi. =) Näitä on kiva virkata, ja yksi onkin taas tekeillä. Seuraavaan lyhtyyn laitan ehkä helmiä, jos sopivan kokoisia ja sävyisiä löydän. Tähän mennessä helmien "virkaa" ovat hoitaneet virkatut nirkot. Sama kuva löytyy myöskin blogistani.

Meri-henkeä vielä

Merihenkinen lierihattu halusi vielä mukaan Virkkausringin Teema-aiheeseen.
Ohje on muokattu Novitan Kesä 2006 -lehen mallista 62. Aikuisen koossa päälaen halkaisija on 16cm tai pienempi. Olen kyllä muokannu tätä ohjetta muutenkin, kuin vain koon puolesta. Päälaki on esim. tehty kjs -lenkeistä, eikä kiinteistä silmukoista, jotka on tosi hitaita ja tulos on vähän peltimäinen.
Kaveriksi hattu on saanut kuvaan neulotun Helvi-hatun Hepsin ohjeesta.
Kumpainenkin on menossa syto-myssyiksi. Kyselin blogini lukijoilta, voiko sytossa olla lieri ja kaikki olivat sitä mieltä, että voi, joten olen tehnyt niitä sitten useammankin.

Nostalgiaa...

Pitkät helmenharmaat hienostelusormikkaat nostalgisia pukujuhlia varten. Ranteiden kohdalla on neljä nappia, jotka voi avata sormikkaiden käteen vetämistä varten. Virkkasin käsineet Wetterhoffin silkkivillasta 1.75mm koukulla.

Ohje on peräisin vuodelta 1941, jolloin naiset käyttivät arkenakin pitsihansikkaita. Modasin ne pitkävartisiksi ja napillisiksi muistuttamaan viktoriaanisen ajan pitkiä tanssiaiskäsineitä.

Lisätietoja ohjeesta ym blogissani.

Jalkarahi

... sai uuden koltun: Alunperin olin virkkaamassa jämälankatyynynpäällistä, mutta kun levitin paloja jalkarahille mallatakseni niitä mieleiseeni järjestykseen, huomasin, että palojen koko sopii mukavasti rahin päälle. Niinpä virkkasin paloja muutaman lisää ja muotoilin niistä rahiin hupun. Samalla sain rumaksi siinttyneen vanhan kankaan piiloon.
Lanka on Kotiväkeä ja muita suurinpiirtein samanpaksuisia lankoja. Neliöt ovat keskeltä aloitettuja perusneliöitä, jotka ompelin lopuksi mustalla yhteen. Reunukseen virkkasin kuminauhakujan. Ompelin myös rahin jalkojen ympärille sekä pohjan poikki kuminauhat, jotta päällinen pysyy hyvin paikoillaan.
Kestävä ja pestävä olohuoneen väri-/valopilkku ;).

Nostalgisia isoäidinruutuja kassin muodossa

Toukokuun olen virkkaillut isoäidin neliöitä omalla tavallani ja neliöt riittivät vain kassiin. Olin haaveillut torkkupeitosta, mutta harmittavasti osa langoista loppui jo 18 ruudun jälkeen.

Isoäidinruutuihin jokainen on varmasti törmännyt mummulareissuilla jo silloin muinoin... Eli nostalgisissa tunnelmissa heilutellaan tätä kassia kesähelteillä.

Isoa ja pientä

Ehdinpä minäkin tähän tempaukseen mukaan!
Pitsitunika ei ole sininen, ehkä joku voi jotain merellisiä tuulahduksia siinä havaita, mutta nostalginen se ehdottomasti on! Pakko olla, koska ohje on suoraan silloisen Suuren Käsityökerhon vuoden 1980 heinäkuun numerosta. Lisätiedot Ilosilmukan blogista.

Pannulapun tein hätävaratyönä, kun en jääkiekolta ehtinyt kummempia suunnitella.

Tässä toinen puoli. Tämä on kiva malli, hauska tehdä, kivan näköinen ja eristää hyvin. Niin ja onhan tässä vähän sinistä, tai ainakin turkoosia! Ja kuvausalustana toiminut vanha tuoli on kaikkine kolhuineen hyvinkin nostalginen.

Meri

Meinasi mennä tämä tempaus ohi, mutta sitten syntyikin tämä pikku-pojan pipo jämälankoja tuhotessa. Toisella puolella pipoa on vain poutapilvi ja lokkiparvi. Oli niin mukava taas suunnitella lapsen lakkia. Niissä saa vapaasti käyttä mielikuvitustaan ja ilmentää omaa lapsenmielisyyttään :)

Kalakassi

Sain viimein kassini siihen jamaan, että sen voi täällä esitellä. (vuori puuttuu kyllä edelleen...). Löysin kätköistäni kahvat, joille en oo keksiny aiemmin käyttöä, mut tähän ne kyllä käy. Yläosassa on vetoketjukiinnitys. Kassi on virkattu Kotiväki -langasta. Ohje löytyy lehdestä; Kauneimmat Käsityöt nro4/ 1998. Olin ottanu sen sivuun lehtikasasta jo aiemmin, mut kun tuli nää teemasanat, niin muistin mallin. Se sopii aiheeseen kuin nakutettu.

Teemasana tietenkin meri.

Valoa ja väriä kevääseen

Kyllä tämä varmasti tuo valoa kevääseen/alkukesään ja niin tämän varmasti voi liittää teemasanaan Valo.

Novitan Alabaman jämiä tähän kuluttelin. Mallina tässä on Spiral Scrubbie. Samalla jotain uuttakin virkkauksen alalta tuli tavallaan opeteltua.

Merellistä tunnelmaa

Jämälankaprojektin merkeissä virkkasin sinisävyisistä puuvillalangoista tällaisen merimiessäkkiä muistuttavan kassin/repun. Tätä voi kantaa selässä kunnon repun tapaan tai heittää toiselle olalle kuten merimiessäkin, tai vetäistä toisen hihnan niin pitkäksi, että sen saa pään yli vedettyä toiselle olalle. Teemasanaan MERI tämä siis liittyy paitsi muotonsa, myös värityksensä ansiosta: siinä on niin poutaisen, myrskyisen kuin sateisenkin päivän meren sävyt, mukana myös valkoiset vaahtopäät, pilvet tai lokit...

Sinivuokko

... jää nyt pyllyn alle :). Huopasesta virkkasin ja huovutin istuinalusen. Virkkuumalli on peräisin jostain vanhasta Novitasta: Värien suhteita vähän sovittelin, eli suurensin valkoista keskustaa, jotta sain kaikki vaaleat Huopaset kulumaan.
Kyllähän sitä saa aina kaiken kaikkiin teemoihin sovitettua, kun vähän sovittelee. Valohan ne keväällä sinivuokot kasvattaa, lämmön ohella, joten eikös tämä teemasana-tempaukseen sovi, tämäkin?
Sitäpaitsi kyllähän ruskean tuolin valoisuusvaikutelma selvästi lisääntyi tästä kukasta :).
Mikäs sitä on sinivuokon päälle istahtaessa, näin keväimellä.

Wanhanajan kässäpussi

Tässä pussissa on ainakin nostalgiaa:


Pellavaverhon jämäpalasta ommeltuun käsityöpussiin virkkasin koristeen luonnovalkoisella puuvillalangalla 2 mm koukulla. Mallina Virkkaa tähtiä -kirjan keto-orvokki. Todellinen väri on kellertävämpi, lämpimämpi.

Lisää aaltoja

Juulin ihanaisen aaltohameen innoittamana liitän oman aaltovirkkauskassini mukaan teemasana-toukokuun töihin.



Oikeastaan tämä on Jämäkuun päätyöni, pieni kainaloinen olkalaukku vanhoista 1980-luvun puuvillalangoista 2 mm koukulla virkattuna. Meri-teeman sijaan tämä istunee paremmin nostalgia-kategoriaan, ei pelkästään vanhojen lankojensa, mutta myös yleisilmeensä vuoksi. Ainakin itselleni kassista tulee voimakkaita mielleyhtymiä menneiden vuosikymmenien mustavalkoisiin elokuviin.

Syviä vesiä

Ilmoitan tämän virkatun hameeni Teemasanaan Meri. Tarkemmat tiedot tästä blogissani.

Jospa minäkin, edes vähäsen...

Enpä ole juuri tähän tempaukseen aktivoitunut osallistumaan, mutta jämälankojen kulutuksen merkeissä tuli virkkailtua tällaisia nostalgisen oloisia, retrohenkisiä lasinalusia, joten tuumasin tuoda ne näytille tänne. Värivalinnatkin tuovat mieleeni meren ja sen ylle iltaisin laskeutuvan iltaruskon, joten ehkäpä näistä löytyy myös toinenkin teemasana... =)

Näitä on ollut niin mukava koukutella, että saattaa niitä syntyä lisääkin - jämälangoista kun ei tunnu olevan puutetta.

Nostalgiaa

Meinasin ensin, etten liitä uusinta tuotostani mukaan kampanjaan. Äsken sitten kuvaa blogiini lisäillessä ja tekstiä kirjoittaessa tajusin, että tämän voi liittää nostalgisuuden puitteissa mukaan.



Tuotokseni on siis pitsiliina (Kauneimmat käsityöt 5/2002), joka on virkattu kummitytölleni hiirimatoksi. Vihertävä lanka loppui kesken, ja jatkoin virkkuuta luonnonvalkoisella langalla. Nostalgia astuu mukaan luonnonvalkoisen langan mukana. Virkkasin sillä nimittäin elämäni ensimmäisen pitsiliinan. Lanka on peruja mummolta, ja mummolla minä sen liinan tein ala-asteella silmukka silmukalta ja kerros kerrokselta. Koulussa en virkkaamaan oppinut, vaan mummon kanssa. Koulussa opetettiin, että koukkua täytyy pitää juuri tietyllä tavalla. Ei onnistunut. Mummo ei välittänyt, missä asennossa koukku oli ja miten pidin lankaa, ja niin homma alkoi sujua. Kiitos kaunis virkkuutaidostani kuuluu siis mummolle, joka kaksi vuotta sitten nukkui pois 94-vuotiaana.

Kummityttöni kysyi taannoin tätä blogia hänelle näyttäessäni, mitä nostalgia tarkoittaa. En osannut oikein selittää, ja kaivoin sivistyssanakirjan esille. Se antoi vastaukseksi mm. sanan "kaihomielinen". Minulla oli hyvinkin kaihomielinen olo, kun virkkasin pikkuliinani viimeisiä kerroksia.